Muistoissa Hulivilin Step by Step

Syyskuussa 21.9.2019 tapahtui se, mitä koiran omistajan jossain vaiheessa pitää tehdä. Tuli aika sanoa Remu-papalle jäähyväiset, tilanne tosin tuli sillä tavalla yllättäen ettei sitä ennätetty kauan aikaa miettiä.

Mihin se lähes vuosi katosi....

Niinhän siinä kävi, että blogiin kirjoittelu on jäänyt ja Niilo natiainenkin siis on 2.8 täyttänyt vuoden! Aika siis on kulkenut kuin siivillä ja paljon on asioita ollut ja tapahtunut... Pitäisiköhän nyt reipastua ja alkaa kirjoittelemaan blogikuulumisia ihan uudella innolla;)

Mua väsyttää....tuumii Niilo

Sohvalla voidaan pikkuhiljaa olla ihan näin lähekkäin, Niilolla rokkitukka tässä vaiheessa;)

Joulun aikaan kuiskutellaan salaisuuksia....

Olen pieni mutta ihana riiviö....

Kaverukset:)

Niilo aina yhtä iloinen ja hyvällä tuulella...

Oi olen ollut tosi pieni joskus, uni maistuu

Meidät on jätetty sisälle, missä te ootte...?

....mehän ei saada nukkua sängyssä....

Tämä olisi saanut jäädä kokematta, Niiloa puri kyykäärme 21.7.2013 ja tässä ollaan Kuopiossa Tuhatjalassa hoitoa saamassa....onneksi kaikki päättyi lopulta hyvin.

Kuono ja vähän joka paikka turvoksissa vielä käärmeenpureman jäljiltä....

Tulkaa muutkin uimaan, mä ootan teitä näin, seison järven pohjassa ja pidän laiturista kiinni...


Niilo siis on iältään vuoden ja painoa on nyt 19.6kg. Korkeutta lienee jotain 49cm, sitä ei olla kyllä mitattu mitenkään virallisesti. Niilo on harjoitellut erilaisia tokoon liittyviä juttuja yksin ja ryhmätreeneissä epäsäännöllisesti, osallistuttiin yksiin möllitokoihin ja mätsäreihin huhtikuussa. Tavoitteena vielä tänä vuonna kisata alokasluokassa. Nome-puolella ollaan treenattu taippareita ajatellen, olin jo ilmonnut yksiin taippareihin, mutta pienten palautus/riistan omimisongelmien ilmaannuttua peruin ne. Katsotaan nyt ilmoanko syyskuun tai lokakuun taippareihin tai sitten jätetään suosiolla ensikevääseen. Käärme-episodi kaikkinensa hieman sotki meidän suunnitelmia, mutta koiran terveys ensin ja sitten muut. Harjoitukset nome-puolella kyllä jatkuvat niin riistan kuin damienkin kanssa, harjoitellaan palautuksia kuntoon ja pikkuhiljaa malttia yms. Niilon kanssa aloitettiin myös agilityn alkeiskurssi helmikuussa mutta katsotaan jatketaanko sitä nyt syksymmällä. Niilo kyllä tykkäsi siitäkin lajista.... Niilo on monessa mukana, autossa  pääsee matkustamaan mukana lähes joka paikkaan:)
Remu-pappa kastroitiin toukokuussa eturauhasvaivojen vuoksi ja samalla otettiin yksi etuhampaista pois, elikkäs pappa ei siis nyt voi osallistua näyttelyihin....Remu kävi starttaamassa keväällä wt-kisoissa, mutta yhdellä rastilla jäi dami löytymättä...Pappa on vähän niinkuin eläkkeellä kaikista kisoista, mutta niin koiran kuin omistajien mielenvirkeydeksi ajoittain treenataan noutojuttuja sekä tokoa.

Metsään tutustumassa...

Tänään ohjelmassa oli tutustumista Nikkarilan metsään, jossa syksyinen metsä tarjosi natiaiselle jälleen uusia ihmettelemisen aiheita. Niilo kulki Remun perässä, tuli kutsusta luokse ja tekipä pieniä omia reittejään, kunnes huomasi ettei ketään tuttuja näy paikalla. Vähän piti tietysti puolukoitakin maistaa. Käytiin eläinlääkärin tiloissa puntarissa ja painoa tänään on 4,9kg (kotiutuessa painoi 4,5kg) sekä varattiin jo aika ensimmäisiä rokotuksia varten. Tänä aamuna tosin kävi ruokailun kanssa niin, että vähän söi ja loppu meni pelleilyksi...jokohan tuo virallinen nimi enteilee jotain...?

Ensimmäiset päivät..(ja yöt) pennun kanssa

Niilon kotiutuessa taloon on ollut itsellä taas opeteltavana monta asiaa...pentu löytää tietenkin kaiken kielletyn, oven takana voi olla pentu leikkimässä ja jalkojen juuressa on lähes aina joku....ellei sitten hampaat ole parhaillaan kiinni sukassa tai housun lahkeessa...:) Tosi nopeasti Niilo on nimensä oppinut ja luoksetuloa opetellaan aina kun siihen vaan on tilaisuus, joko nimellä huudettaessa ja pikkuhiljaa myös pillillä (pilli on käytössä ruokakupille). Sisäsiisteyttäkin opetellaan. Niilo on ollut mukana autoilemassa ja päässyt tutustumaan erilaisiin maastoihin sekä uusiin ihmisiin. Pääsipä myös leikkimään..öö tai paremminkin painimaan toisen pennun kanssa. Vanhempi koira ei ainakaan vielä lähde mukaan leikkiin ja yrittää vielä väistää pennun hampaita eikä pahemmin ole sille paikkaansa osoittanut vaikka aihetta olisi. Jospa se joku päivä sille tekee selväksi kuka on kingi..;) Pantaa on opeteltu pitämään kaulassa ja tänään hieman harjoiteltiin hihnassa kulkemista...tai jos joku näki meidät tänään, niin en sitten pahoinpidellyt pentua vaikka se siltä varmaan saattoinkin näyttää..
Ääntähän Niilolta myös lähtee, voidaan tollerimaisesti kiljahtaa tai sitten vaikka haukkua haravalle, imurille jne. 
Niilo osallistui eilen ensimmäisiin nome-treeneihin ja pääsi tutustumaan kaniin...voi sitä hännän vipatusta ja intoa, yrittipä lopulta raahata lähes itsensä kokoista kania mukanaan.  Niin ja yöt...ikävöinythän se ei ole, ensimmäisinä öinä oli vaan kiva välillä touhuta omiaan, käydä kiinni allekirjoittaneen hiuksiin jne. Mutta eiköhän se tästä lähde käyntiin pikkuhiljaa, rajoja kokeillaan kummasti mutta välillä se on vaan ylisöpö:) Ihana natiainen!

Niilo kotiutuu:)

Tässäpä hän nyt on! Eli Siipiveikon Pelleilee Pellolla alias Niilo. Tänään siis haettiin pikkutolleri Valkeakoskelta, matkaa reilut 260km ja kotimatkan nukkui melkein kokonaan. Heräsi loppumatkasta ja kävi sitten pissillä pihalla eikä tehnyt tarpeitaan autoon eikä voinut pahoin...eli matka meni hienosti. Remu oli mukana Niiloa hakemassa ja ensimmäinen kohtaaminen tapahtui jo kasvattajien pihassa. Kotona onkin ollut vipinää eikä oikein kumpikaan koiruus ole malttanut kunnolla nukkua...;) Ihmeen hienosti Remu on pentuun suhtautunut, tosin vielä ei naskalihampaat ole ilmeisesti korvanlehtiin yms. osuneet. Pentu yrittää hieman jo saada leikkiäkin aikaiseksi.

Uusia tuulia...

Laitetaanpa pojille uusi blogi, johon toivottavasti tulee sitten enemmän jotain kuulumisia kirjoitettuakin....Remullahan oli/on vuodatuksen puolella oma blogi, mutta vuodatuksen ongelmien vuoksi osa kuvista on hävinnyt ja sen vuoksikaan ei ole ollut intoa sitä päivittää. Mutta...meille tulee huomenna siis toinen koira, pieni tolleripoika Siipiveikon kennelistä, viralliselta nimeltään Siipiveikon Pelleilee Pellolla, tuttavien kesken Niilo....joten luvassa saattaa olla pentumaista menoa ja meinikiä. Vanhasta blogista pikkuhiljaa siirtelen noita Remun tietoja ja kisajuttuja, sillä eihän sitä meidän vanhaa herraakaan sovi unohtaa;)